Rytmihäiriöt

Liikuntaohjelman perusteet

Liikunta

  • Maksimaalista rasitusta on syytä välttää.
  • Hyvänlaatuisiksi tulkituissa rytmihäiriöissä liikunnalle ei ole rajoituksia.
  • Useimmissa rytmihäiriöissä ei ole rajoituksia kuormittavuudeltaan kevyelle eikä kohtalaisellekaan liikunnalle sen jälkeen, kun niihin on löydetty asianmukainen hoito ja se on todettu vaikuttavaksi.
  • Liikunnan kuormittavuutta säädellään oireiden ja tuntemusten eikä syketaajuuden perusteella.
  • Tilanteita ja olosuhteita, joiden henkilö on todennut lisäävän tai jotka saattavat lisätä rytmihäiriön vaaraa, on syytä välttää.

Varotoimet

  • Jos on ilmennyt lisälyöntejä laukaisevia elintapa- tai ympäristötekijöitä kuten kahvi, tupakointi, alkoholi, valvominen ja stressi, niitä neuvotaan välttämään.
  • Jos paljon ja intensiivistä liikuntaa harrastavalla henkilöllä esiintyy häiritsevän runsaasti lisälyöntejä, harjoittelun vähentäminen ja keventäminen muutamiksi kuukausiksi on usein hyödyksi.
  • Liikunta toteutetaan lääkärin määräämän hoidon (lääkkeet, tahdistin) turvaamana siten, että esimerkiksi lääkkeiden vaikutus on parhaimmillaan.
  • Lääkärin mahdollisesti määräämät lääkkeet hätätilanteita varten pidetään mukana.
  • Liikuntamuotoja ja -tilanteita, joissa rytmihäiriön oireet ja suorituskyvyn aleneminen saattavat aiheuttaa vaaroja itselle tai muille, on syytä välttää.
  • Suuren riskin henkilöiden on suositeltavaa liikkua seurassa ja ainakin matkapuhelin on tarpeen pitää mukana (ICE-numero siihen tallennettuna).
  • Supraventrikulaariset takykardiat: Liikunta voi laukaista rytmihäiriön.
  • Kammioperäiset takykardiat: Liikunnan aiheuttama sympaattisen aktiivisuuden kasvu voi laukaista useita muotoja.
  • Lisälyöntien vaaraa lisääviä muita tekijöitä, edellisten lisäksi mm. liikunnan kuormituksen nopeaa lisäämistä tai vähentämistä, liikuntaa hyvin kylmässä ja kuumassa, nesteen menetystä ja voimakkaita tunnetiloja ohjataan välttämään.

Laajempi ja tulostettava versio aiheesta: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/

Liikunnan vaikutukset ja hyödyt

  • Muutamissa tutkimuksissa liikuntaharjoittelun on osoitettu parantavan eteisvärinästä kärsivien henkilöiden fyysistä suorituskykyä ja elämänlaatua.
  • Liikunnan merkityksestä lisälyöntien ehkäisyssä ei ole tutkittua tietoa, mutta mm. vakauttamalla autonomisen hermoston tasapainoa ja ehkäisemällä sepelvaltimotautia se saattaa vähentää näistä syistä johtuvien lisälyöntien esiintyvyyttä.
  • Yhdessä laajassa ja perusteellisessa seurantatutkimuksessa kevyt – kohtalaisen kuormittava (mutta ei rasittava) liikunta pienensi eteisvärinän riskiä yli 65-vuotiailla henkilöillä suhteessa liikunnan määrään. Havaintoa voi selittää liikunnan ehkäisevä vaikutus eteisvärinän esiintyvyyttä lisääviin tekijöihin.
  • Liikunta tai sen yhteydessä esiintyvät tekijät saattavat laukaista lisälyöntejä sekä terveessä että sairaassa sydämessä.
  • Välittömänä vaikutuksena liikunta voi laukaista sympatikotonisen eteisvärinäkohtauksen sykkeen nopeutuessa fyysisen tai psyykkisen rasituksen vaikutuksesta tai rytmihäiriö voi kehittyä heti rasituksen jälkeen parasympaattisen tonuksen voimistuessa.

Laajempi ja tulostettava versio aiheesta: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/

Sairauden taustaa

Eteisperäiset ja junktionaaliset lisälyönnit eivät yleensä johdu sairaudesta. Silloin haittana ovat tuntemukset ja epävarmuus lisälyöntien merkityksestä. Kun lisälyöntien hyvänlaatuisuus on varmistettu, hoidoksi riittää niiden merkityksen selvittäminen ja tarvittaessa niitä laukaisevien elintapojen ja ympäristötekijöiden muuttaminen. Liikunnalle nämä lisälyönnit eivät aseta rajoituksia. Joskus eteisestä lähtevät lisälyönnit ovat merkki alkavasta sinussolmukkeen sairaudesta. Sydäntaudin yhteydessä niitä voi esiintyä runsaastikin.

Kammioperäiset lisälyönnit ovat harvakseltaan esiintyvinä yleisiä eivätkä yleensä merkki sairaudesta varsinkaan nuorilla ja keski-ikäisillä henkilöillä. Kun niiden hyvänlaatuisuus on varmistettu asianmukaisilla tutkimuksilla, ne eivät aiheuta riskejä tai haittoja liikunnassa. Kammiolisälyöntien esiintymisen alkaminen, runsaus (>10/tunti tai >100/vrk), tiheneminen, monimuotoisuus, esiintyminen pareina tai useampina peräkkäin sekä niiden ja em. ominaisuuksien lisääntyminen rasituksessa saattavat viitata sydäntautiin ja suurentuneeseen vakavan rytmihäiriön, erityisesti kammiotiheälyöntisyyden kehittymisen vaaraan. Runsaat lisälyönnit vähentävät sydämen pumppaustehoa ja aiheuttavat oireina tykytystä, rintakipuja, heikotusta, voimattomuutta, huimausta, ja tajunnanmenetyksenkin.

2. ja 3. asteen eteiskammiokatkoksissa, joista osa ilmenee rasituksessa, syynä on yleensä rakenteellinen pysyvä muutos sydämessä. Erityisesti distaalisen johtoradan aiheuttamat katkokset vaikeutuvat rasituksessa ja seurauksena saattaa olla vakava rytmihäiriö ja siihen liittyvät oireet kuten tajunnan menetys ja kouristuksia. Hoitona on usein tahdistin. Kun se on säädetty potilaan tarpeisiin nähden oikein, kohtalaisen kuormittava liikunta on mahdollista.

Sairas sinus -oireyhtymässä lyöntitauot ja sykkeen tavanomaista vähäisempi nopeutuminen liikunnassa voivat aiheuttaa nopeaa väsymystä, hengenahdistusta, huimausta, suorituskyvyn laskua, jopa hetkellisen tajunnan menetyksen. Tila altistaa eteisperäisille rytmihäiriöille kuten eteisvärinälle. Hoidoksi tarvitaan usein tahdistin, koska tila on pysyvä. Kun se on säädetty potilaan tarpeisiin nähden oikein, kohtalaisen kuormittava liikunta on mahdollista.

Laajempi ja tulostettava versio aiheesta: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/