Fibromyalgia

Liikuntaohjelman perusteet

Tavoitteet

  • Oireiden ja sairauden muiden haittojen vähentäminen
  • Suoritus- ja toimintakyvyn sekä elämänlaadun parantaminen

Liikunta

  • Kuormittavuudeltaan kohtalainen, jopa kevyt aerobinen liikunta kuten kävely tai sauvakävely vähintään 2 – 3 kertaa viikossa.
  • Lyhyinäkin jaksoina tapahtuvasta liikunnasta päivittäisissä toiminnoissa näyttää olevan hyötyä.
  • Vähittäinen aloittaminen ja lisääminen on tärkeää.
  • Maalla ja vedessä tapahtuvan liikunnan biologiset vaikutukset ovat yhtä suuria, mutta monet potilaat kokevat vesiliikunnan myönteisempänä.
  • Lihaskuntoharjoittelua ja venyttelyä suositellaan. Hyviä lajeja ovat jooga ja taiji.
  • Koska stressillä saattaa olla merkittävä osuus fibromyalgian kehittymisessä ja jatkumisessa, on liikunnan avulla perusteltua pyrkiä vähentämään stressiä.
  • Liikuntaohjelman laatimisen perustana voidaan käyttää terveysliikunnan yleissuositusta, jota mukautetaan henkilön sairauden asteen, kunnon, mieltymysten, mahdollisuuksien ja muiden tekijöiden mukaan.
  • Ohjaus ja rohkaisu sairauden kokonaisvaltaiseen omatoimiseen hoitoon parantaa liikunnan tuloksia.
  • Arjen aktiivisuutta on syytä korostaa.

Varotoimet

  • Suuri osa potilaista on harrastanut liikuntaa hyvin vähän, ainakin osittain kipujen, lihasten arkuuden ja väsymisen sekä psyykkisten syiden takia.  Satunnainen ja voimakas liikunta aiheuttaa helposti em. oireita ja voi johtaa liikunnan välttämiseen.
  • Asianmukaisissa liikuntaohjelmissa ei ole todettu vakavia haittoja, ja vähäisiä haittoja ilmenee vain pienellä osalla potilaista.
  • Liikuntaharjoittelu toteutetaan oireiden sallimissa rajoissa.
  • Liikunnan vähittäiseen aloittamiseen ja jälkioireiden välttämiseen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota liikuntahalukkuuden säilyttämiseksi.

Laajempi ja tulostettava versio aiheesta: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/

Liikunnan vaikutukset ja hyödyt

  • Liikuntaa suositellaan osaksi kaikkien potilaiden hoitoa
  • Asianmukaiset liikuntaohjelmat ovat osoittautuneet toteuttamiskelpoisiksi ja turvallisiksi, mutta potilaiden motivointiin on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota.
  • Liikuntasuoritus ja liikunnan harrastaminen vaikuttavat poikkeavasti toimiviin kipua sääteleviin keskushermoston prosesseihin niitä normalisoivasti.
  • Vähentynyt kivun kokeminen ja liikunnan muut vaikutukset saattavat johtaa stressin ja sen lukuisten haitallisten seurausten vähenemiseen.
  • Liikunnasta on osoitettu olevan hyötyä fibromyalgian oireenmukaisessa hoidossa.
  • Fyysinen inaktiivisuus voimistaa oireita ja voi johtaa noidankehänä pahenevaan sairauteen.
  • Kestävyysliikuntaohjelmien on osoitettu parantavan kohtalaisesti fibromyalgiaa sairastavien henkilöiden aerobista suorituskykyä ja toimintakykyä ja vähän elämänlaatua sekä vähentävän vähän väsymystä, uupumusta, masennusta, kipua ja jäykkyyttä sekä mahdollisesti kipupisteiden paineluarkuutta.
  • Lihaskuntoharjoittelun vaikutuksia on tutkittu vähemmän, mutta sen on osoitettu lisäävän voimaa, fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua sekä vähentävän kipua ja masennusta.
  • Ohjaus omatoimisen hoidon käyttöön parantaa liikunnan tuloksia.
  • Liikunnan vaikutukset katoavat asteittain harjoittelun loputtua kuten liikunnan vaikutukset yleensäkin, joten liikunnan olisi oltava pysyvä osa potilaan elämää.

Laajempi ja tulostettava versio aiheesta: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/

Sairauden taustaa

Fibromyalgia on krooninen kipuoireyhtymä, jossa on laaja-alaisia kipuja kudoksissa, painoarkuutta ja särkyjä erityisesti lihaksissa kehon eri puolilla sekä lukuisia muita oireita kuten väsymys, uupumus, lepoa antamaton uni ja näistä johtuvia liitännäisoireita ja -sairauksia kuten päänsärkyä, masennusta ja kognitiivisia vaikeuksia. Oireiden johdosta suuri osa potilaista ei harrasta riittävästi liikuntaa ja heidän fyysinen suorituskykynsä on heikko.

Perimmältään kyseessä on kivuneston mekanismien häiriö keskushermostossa ja siitä johtuva kipukynnyksen madaltuminen, syvien kudosten pysyvä herkistyminen kivulle ja kipuaistimusten voimistuminen ja niiden keston pidentyminen. Osalla potilaista ilmenee perinnöllistä alttiutta, mutta ilman sitäkin mm. fyysinen ja psyykkinen stressi voivat esim. unihäiriöiden, uupumuksen ja liikunnan vähäisyyden välityksellä johtaa kivulle herkistymiseen ja useiden elinjärjestelmien poikkeavista toiminnoista johtuvaan oireyhtymään.

Laajempi ja tulostettava versio aiheesta: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/